Maailmanmatkaajan hyppy tuntemattomaan

Raija Turunen lähetti syksyllä 2010 hakupaperit Etvo-ohjelmaan. Maailmaa nähnyt kasvatustieteilijä pääsi Nepaliin lasten oikeuksiin keskittyvään Loo Niva -järjestöön. Parempaa paikkaa hän ei olisi mielestään voinut saada.

Nimi: Raija Turunen
Ikä: 61
Ammatti: Työhallinnon esimies
Etvo-aika: Tammi-kesäkuu 2011
Maa ja työpaikka: Nepal, Kathmandun laakso, Loo Niva
 

Miksi vapaaehtoiseksi kannattaa lähteä vielä kuusikymppisenä?

”Järjestöissä kaivataan esimerkiksi opettajia kasvatus-, terveys- ja ympäristöprojekteihin. Voisiko reipas, työssään viihtynyt opettaja harkita lähtevänsä kehitysyhteistyöhön jäätyään eläkkeelle? Pitkä työkokemus tuo varmuutta ja kykyä nähdä asioita laajemmalla perspektiivillä myös vieraalla maalla.

Kuusikymppisenä on hyvä aika tutustua itseensä sekä selvittää omat vahvuutensa. On ihan turha pelätä esimerkiksi sairastumista. Englannin kielenkään ei tarvitse olla äidinkielen tasoista. On iso kokemus hypätä tuntemattomaan ja testata, onko riippuvainen tutusta ja turvallisesta.”

Minkälainen ihminen maailmalla pärjää?

”Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa ja jonka ihmiskäsitys on suvaitseva. Huumori on yksi tärkeimpiä keinoja selvitä eri tilanteissa. Kehitysmaihin lähdetään oppimaan ja kuuntelemaan, ja antamaan oma työpanos, jos he ovat vailla sitä, mitä voin oman persoonani ja työkokemukseni kautta tarjota.”

Minkälaista työsi oli?

”Olen ollut kauan esimies- ja johtotehtävissä, joten minulla oli annettavanani kokemusta ja tietämystä projektinjohdosta. Rahalla saadaan enemmän aikaan, kun projekti on hyvin suunniteltu ja johdettu”.

Yksi Loo Nivan projektin tavoitteista on Child Friendly School. Ulkopuolisena pystyin viemään heille numeeristen tavoitteiden lisäksi ajatuksia, jotka ovat meille arkipäivää kuten pihan ja wc-tilojen siisteys – eivätkä ne maksa ylimääräistä rahaa.

Minulla on myös luokanopettajakokemusta ja osallistuin opettajaseminaareihin, joissa vaihdoimme kokemuksia käytännön kouluelämästä. Keskustelimme esimerkiksi siitä, mitä seurauksia ja pelkoja lapselle tulee ruumiillisesta kurittamisesta koulussa tai kotona. Kuri ja kasvatus poikkeavat Nepalissa paljon siitä, mitä Suomessa pidämme lapsen kehitystä tukevana.

Vapaaehtoistyö on ihmisen virka ihmiselle. Kehitysmaihin lähdetään oppimaan ja kuuntelemaan, ja mahdollisesti antamaan jotain, jos he ovat sitä vailla. Sinne ei mennä sormea heristämään ja laittamaan maata kuntoon."

Vapaaehtoistyöntekijä ei voi mennä opettamaan paikallisia ja heristämään sormeaan, vaan hän käynnistää keskustelun ja tuo siihen uusia näkökulmia. Oli mukavaa huomata, että ammattitaitoani ja näkemyksiäni arvostettiin.”

Olit matkustellut ja asunut eri maissa. Mitä uutta sait Etvosta?

”Aika vapaaehtoisena antaa uuden näkemyksen ja rohkeutta elämään. Nyt näen esimerkiksi sen hirveän vaatimusten ja kulutuksen hysterian, joka on Suomessa jo liian pitkällä. Meillä esimerkiksi kiistellään siitä onko koulussa yksi vai kaksi kasvisruokapäivää viikossa, kun Nepalissa yksi kolmannes lapsista on aliravittuja. Kokemuksen myötä minulla on myös enemmän annettavaa lapsenlapsilleni, joista yksi myös kävi luonani Nepalissa.”

Onko vapaaehtoistyökokemuksesta hyötyä työuran kannalta?

”Vapaaehtoistyö lisää ammattitaitoa ja ymmärrystä maailmasta. Kannustan kaikkia iäkkäämpiä, hyvän työkokemuksen hankkineita lähtemään oppimaan uutta maailmasta ja itsestään, ja irtautumaan vaikkapa 10-15 vuoden välein tutusta ja turvallisesta – kasvamaan ihmisenä.”

• Raija Turusen blogi osoitteessa: http://nepalinraija.wordpress.com