Uusi maailma avautui Sambiassa
Maiju Aho työskenteli Sambian pääkaupungissa Lusakassa Suomen ylioppilaskuntien liitto SYLin kumppanijärjestössä Kanyama Youth Programmessa. Vapaaehtoistyön untuvikko opetti nuorille tietokoneiden käyttöä ja ihmisoikeuksia, ja ymmärsi kehitysyhteistyön haasteet.
Maiju Aho vierailemassa St. Michaelsin
orvoille ja vähäosasille tarkoitetusta koulusta. Kuva: Charles Lundu.
Nimi: Maiju Aho
Ikä: 29
Ammatti: matematiikan ja elämänkatsomustiedon opettaja
Maa ja työpaikka: Sambia, opettajana Kanyama Youth Programissa
Aika: heinäkuu 2009-tammikuu 2010
Olitko tehnyt aiemmin vapaaehtoistöitä tai matkustanut Afrikassa?
”Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta vapaaehtoistöistä eikä kehitysmaista. Etvon nettisivuilla ilmoitettiin tiukasti, mitä vapaaehtoisilta vaaditaan ja epäilin, pääsenkö ollenkaan. Myöhemmin ymmärsin, miksi kriteerit on laadittu.
Sambiasta on vähän tietoa saatavilla, koska se ei ole turistikohde. Jälkikäteen ajateltuna minulla oli hassuja ennakkokäsityksiä: saakohan sieltä pesuaineita tai hammastahnaa? Vein mukanani pullollisen käsidesiä ja ihan liikaa hammastahnaa. Ajattelin, että päivittäiset käytännön asiat olisivat hankalia. Siellä huomasin, että peseytyminen ilman suihkua oli sivuseikka.”
Minkälainen todellisuus sinua odotti paikanpäällä?
”Kahtiajako oli selvä: toiset asuivat aidatuilla alueilla uima-altaiden keskellä ja toiset slummeissa. Kun minut vietiin kampukselle, järkytyin. Joka puolella oli roskaa ja katumyyjiä. Mietin, kenen idea tämä oli ja miksi minä olen täällä.
Asuin perheessä täysin paikallisella ja siistillä alueella. Kävelin päivittäin koululle ruuhkaisen slummin läpi. Olin ainoa valkoinen ja herätin huomiota. Aluksi minua kauhistutti liikkua siellä yksin. Pian kaikki tervehtivät ja huomauttelivat, jos olin myöhässä. Tajusin, ettei minulle voi tapahtua mitään, kun ympärillä on tuttuja ihmisiä.
Kaikkeen vaikutti ”african time”. Asiat eivät välttämättä tapahdu tai ne tapahtuvat viiveellä. Syitä ei voi ymmärtää täällä: liikenne ei kulje tai tietoliikennettä ei ole. Ihmiset sairastuvat tai kuolevat ja yhtäkkiä onkin hautajaiset. ”
Kaipasitko Suomesta jotain?
”Aika meni niin nopeasti, etten ehtinyt kaivata paljon mitään. Minulla oli ystäviä ja tekemistä. Kävin kerran viikossa Skypettämässä läheisessä nettikahvilassa kotiin ja poikaystävälle. Yritin nauttia siitä, mitä siellä on enkä keskittyä siihen, mitä siellä ei ole. ”
Jos eriarvoisuus oli pahinta, mikä oli parasta?
”Ihmiset, jotka ottavat vastaan omaan kotiinsa ja perheenjäseniksi. Selittämätön tunnelma, mikä siellä on. Suomeen palattuani kaipasin hymyileviä ihmisiä ja elämän vaivattomuutta. Sitä, että voi harjata ulkona hampaat ja herätä omaan tahtiin. Etvo on hienointa, mitä olen elämässäni tehnyt, se antoi niin paljon. ”
Mitä opit?
”Minulle avautui kokonaan uusi maailma, koska kehitysyhteistyö ei ollut minulle ennestään tuttua. Ymmärrän nyt, miksei nälänhätä poistu vain rahaa antamalla. Muutoksen pitää tapahtua korkeammalla hallinnon tasolla.
Minulle avautui kokonaan uusi maailma. Opin ymmärtämään, mitä kehitysyhteistyö on. Monelle kehitysapu konkretisoituu siihen, että annetaan rahalahjoitus joka kuukausi. Ymmärrän nyt, miksei nälänhätä poistu vain rahaa antamalla, vaan muutoksen pitää tapahtua korkeammalla tasolla."
Täällä saatetaan valittaa, jos tietokone toimii hitaasti. Siellä olin iloinen, jos minulla ja oppilailla oli tuolit. Suomessa verovarat eivät mene korruptioon, mutta Sambiassa korruptioon on pakko osallistua. Arvostan myös turvallisuutta; Suomessa voi luottaa viranomaisiin. ”
Onko kokemuksesta ollut hyötyä työssäsi?
”Kasvoin henkisesti ja aikuistuin puolessa vuodessa enemmän kuin seitsemän vuoden opiskelun aikana. Toivon, että kun seuraavan kerran haen töitä, Etvo erottaisi minut muista hakijoista.
Opetussuunnitelmiin on kirjattu kestävä kehitys ja monikulttuurisuus, mutta uskon niiden toteutuvan huonosti. Nyt itselläni on kosketuspintaa, ja voin monessa yhteydessä ujuttaa lapsille tietoa ja ymmärrystä.”
- Maijun Sambiassa pitämä blogi on luettavissa osoitteessa: maijutoisessamaailmassa.blogspot.com
Muita kokemuksia vapaaehtoisten arjesta ja juhlasta
- Maailmanmatkaajan hyppy tuntemattomaan
- "Vapaaehtoistyö on ihmisen virka ihmiselle. Kehitysmaihin lähdetään oppimaan ja kuuntelemaan, ja mahdollisesti antamaan jotain, jos he ovat sitä vailla. Sinne ei mennä sormea heristämään ja laittamaan maata kuntoon."
- Lue lisää »
- Käytännön kautta asiantuntijaksi
- "Kokemus syvensi tietojani ja muokkasi käsityksiäni köyhyydestä. Näen köyhyyden yhä enemmän ihmisoikeuskysymyksenä ja haasteena kansainväliselle rauhalle. Köyhyyden vastainen taistelu on kaikkien yhteinen asia, josta kansainvälinen yhteisö on vastuussa."
- Lue lisää »
- Tansania muutti diplomi-insinöörin elämänasennetta
- "Etvo on niin sanotusti once in a lifetime opportunity. Tarvitaan kuitenkin rentoa asennetta ja eräänlaista 'kovuutta', ettei ihan jokaista torakkaa kavahda. Itse opin Tansaniassa paljon siitä, kuinka ihmisten kanssa tullaan toimeen ja samalla turha perfektionismi karisi."
- Lue lisää »
- Tietokoneet vaihtuivat teatteriin
- "Asuminen Boliviassa avasi silmiäni politiikasta, kulttuurista ja niiden vuorovaikutuksesta. Näin, mitä köyhyys tarkoittaa käytännössä ja mitä teatteri ja taide voi merkitä yhteiskunnallisesti. Etvo laski kynnystäni matkustaa ja kohdata erilaisia ihmisiä."
- Lue lisää »





