Käsityönopettaja Marjut Bisi työskenteli viisi kuukautta vapaaehtoisena Msingin ystävysseurassa Msingissä, Tansaniassa. Hän aloitti vapaaehtoisaikanaan myös ystävyysluokkatoiminnan paikallisen peruskoulun kolmannen luokan ja oman työpaikkansa, Maatullin ala-asteen, neljäsluokkalaisten kanssa.

Sähköttömän kylän arkea

Bisi pitämässä käsityötuntia Maatullin ala-asteella. Kuvassa Maatullin ala-asteen 4B-luokan oppilaat Oliver Mäntylä (vas.), Lauri Vakkala, Bruno Ojanperä, Pazilaiti Simayijiang ja Janina Partanen. (Kuva: Hannu-Pekka Komonen)

Msingi on sähkötön kylä, ja esimerkiksi päästäkseen internetiin oli patikoitava kahden tunnin matka. Bisillä oli vastaavista oloista kokemusta jo ennestään. "Tiesin mitä odottaa, sillä olin aiemmin ollut Namibiassa pari vuotta samanlaisissa olosuhteissa", Bisi sanoo.

Bisin työnkuvaan kuului muun muassa tietokoneen ja digikameran käytön sekä raportoinnin opettamista uudelle projektikoordinaattorille. Käsityönopettaja opettamassa tietokoneen käyttöä - kyllä!

Aiemmin järjestössä tehtiin kirjanpito ja kaikki muu hallinnollinen työ ilman tietokonetta, mutta nykyään projektikoordinaattori Charles Mkumbo käyttää tietokonetta sujuvasti. "Hän oli peruskoulun matematiikan opettajana todella järjestelmällinen ja nopea oppimaan. Lähtiessäni hän kirjoitti raportteja ja käytti sähköpostia, joten siltä osin tunsin saavuttaneeni asettamani tavoitteen", Bisi kertoo.

Vastavuoroista ystävyysluokkatoimintaa

Ystävyysluokkatoiminta Msingin peruskoulun kolmasluokkalaisten ja Maatullin ala-asteen neljäsluokkalaisten välillä on hyvässä vauhdissa. Maatullin ala-asteen luokka on esimerkiksi ommellut kierrätysmateriaalista penaaleja, jotka tullaan lähettämään Msingiin.

Ensi lukuvuonna molempien luokkien oppilaat lähettävät toisilleen englanninkieliset kirjeet. Erityisesti kirjeet tuntuvat kiinnostavan lapsia: on varmasti mielenkiintoista lukea, mitä toisella puolella maailmaa asuvalla samanikäisellä lapsella on kerrottavana.

Maatullin ala-asteen oppilaiden kierrätysmateriaalista valmistamia penaaleja. (Kuva: Hannu-Pekka Komonen)

Bisi on kertonut koulussa oppilaille vapaaehtoisjakson kokemuksistaan. Koulunkäynnin arjen näkeminen Afrikassa on avannut silmiä myös Suomen näkökulmasta. "Koulunkäynnin tärkeyden näkeminen on suomalaislapsilla joskus hukassa. Olen kertonut heille paljon siitä, miten heidän tulisi arvostaa koulunkäyntiä. Kynä ja terotin voi olla suuri menoerä Afrikassa, mutta täällä ne ovat itsestäänselvyyksiä. Vaikka Suomessakin luokkakoot ovat suuria, moni lapsi hämmästyy nähdessään kuvan, jossa Afrikassa samalla luokalla opiskelee jopa 120 lasta." 

Msingin peruskoulun kuudesluokkalaisia oppitunnilla. (Kuva: Marjut Bisi)

Kiitosta vuorotteluvapaajärjestelmälle

Bisi oppi vapaaehtoisjaksonsa aikana paljon keramiikan valmistuksesta, ja pitääkin tämän kevään aikana koulussaan savityöpajaa kaikille luokka-asteille. Afrikkalaisesta taiteesta ja kulttuurista innostunut ja niitä kaipaamaan jäänyt Bisi aikoo järjestää koulullaan tulevaisuudessa myös taidenäyttelyn.

Halu lähteä uudelleen maailmalle jäi myös vahvaksi. "Seuraavalla vuorotteluvapaallani olen suuntaamassa mahdollisesti Aasiaan opiskelemaan ja tekemään joitakin töitä, mutta vapaaehtoistyöstä en osaa vielä tarkkaan sanoa", Bisi sanoo.

"Lähdin erityisesti juuri Afrikkaan sen takia, että olen aina ollut kiinnostunut eri kulttuureista. Vapaaehtoisjakson aikana opinkin paljon paikallisesta kulttuurista, elämäntyylistä ja elämäntavasta. Myös Afrikan luonto ja valo ovat maagisia", Bisi kertoo.

Bisi antaa kiitosta Suomen vuorotteluvapaajärjestelmälle, joka mahdollisti hänen lähtönsä maailmalle vakituisesta työpaikastaan. "Vuorotteluvapaa on hieno keksintö, ja se tarjoaa ihmisille hyvän mahdollisuuden päivittää omia arvojaan."