Nicaragualaisjärjestöt löysivät yhteisen sävelen, vaikka yhteistyö Etelässä järjestöjen kesken on usein hankalaa. Etvo-vapaaehtoiset toimivat siltana järjestöjen välillä. Kokemuksia etvolaisen silmin.

Myös Nina Sarell osallistui ravitsemusfoorumiin kouluttajana. (Kuva: Maija Seppälä)

¡Más años a la vida - más vida a los años! Lisää vuosia elämään, lisää elämää vuosiin! Nicaragualaisen Movimiento Comunal -järjestön haarakonttoria Matagalpan kaupungissa on siunattu mukaansatempaavalla johtajattarella.

Satapäinen, pidättyväinen nicaragualaisyleisö virnisteli mutta totteli kiltisti, kun Janett Castillo huudatti heillä suvereenein rock-diivan elkein vanhaa WHO:n vuosituhattavoitetta. Länsimaissa slogan on jo ehtinyt hapantua kliseeksi, mutta Nicaraguan maaseudulla, Guadalupen kylätalolla sitä makusteltiin ensimmäistä kertaa.

Paikalle oli saapunut nicaragualaiseen tapaan perhekuntia. Lapset juoksivat pihalla tai kiemurtelivat kuumuudesta vanhempiensa tai isovanhempiensa sylissä aikuisväen istuessa kuuliaisesti penkeissään. Terveellisen ruoan foorumin teema - se, että ruokavalion avulla voi ehkäistä vakavia sairauksia ja jopa pidentää elämää -, näytti herättävän osanottajissa mukavaa kuhinaa.

Kahden veteraanin ponnistus

Päätähti Castillo liihotteli tyytyväinen virnistys naamallaan, ja syystä: foorumi oli varsin onnistunut yhdistelmä ravitsemustietoutta, kansainvälisyyttä, uusia ideoita ja perinteikkäässä vasemmistomaassa edelleen niin muodikasta solidaarisuutta. Parasta oli se, että käsillä oli kahden toimintatavoiltaan ja historialtaan täysin erilaisen kansalaisjärjestön yhteistyöprojektin loppuhuipennus.

Movimiento Comunal (MC) toimii pääasiassa maaseutukylissä, ja sen agendalla on muun muassa väestön elinolojen ja elämänlaadun parantaminen, tasa-arvoasiat sekä yhteisöjen järjestäytyminen ja poliittinen osallistuminen. Aisapariksi foorumin järjestämisessä valikoitui Managuassa ja Pohjois-Nicaraguassa vaikuttava Soynica, joka keskittyy 0-3-vuotiaiden lasten varhaiskehitykseen, ruokaturvaan, aliravitsemuksen vähentämiseen, ravitsemuskoulutukseen ja täysimetyksen tukemiseen.

Ruokafoorumi? Pyh!

Yksittäisen tilaisuuden järjestäminen voi kuulostaa pienimuotoiselta puuhastelulta. Järjestöjen välinen yhteistyö ei ole kuitenkaan helppo nakki, etenkään Nicaraguassa.

Verkostoitumisen kulttuurille on huonosti rakennusaineita. Järjestöjen välisissä suhteissa voi aistia Suomi-Ruotsi-maaottelun henkeä: toista järjestöä katsellaan pitkin nenänvartta ja syytellään poliittisista kytkyistä tai siitä, että saadakseen järjestöltä apua on oltava sandinisti - valtapuolueen kannattaja. Eikä kyse ole välttämättä vainoharhaisuudesta: poliittisten ristiriitojen syömässä maassa sieluista käydään kauppaa myös kansalaisyhteiskunnan piirissä - myötäjäisten kera.

Enimmäkseen naapurikateutta herättänee kuitenkin kilpailu hupenevista yhteistyökumppaneista. Rahoittajia on vähän ja määrärahat ovat huvenneet laman myötä pelottavalla vauhdilla. Oman hännän nostaminen nähdään herkästi ainoana tapana selvitä eteenpäin kansalaisjärjestökentällä, jossa toimijoita riittää ruuhkaksi saakka.

Saavutetuista eduista ei haluta tinkiä eikä jaolle päästetä muita. Niinpä oma järjestö esitetäänkin mieluusti ainutlaatuisena, vaikka vastaavia järjestöjä olisi olemassa ja verkostoituminen periaatteessa mahdollista. Monessa järjestössä unohdetaan aktiivisesti, että useimpiin projektidokumentteihin on kirjattu tavoitteeksi verkostoituminen ja uusien yhteistyökumppaneiden löytyminen.

Niin - ellei aloitetta sitten tee joku, joka tulee järjestömaailman ulkopuolelta ja on yhteistyön kivikoista autuaan tietämätön.

Tällä kertaa tällainen sinisilmäisen optimistinen yhteistyöehdotus irtosi Movimiento Comunalissa Etvo-vapaaehtoisena työskentelevältä Maija Seppälältä. Guadalupen kylään oltiin järjestämässä ravitsemusfoorumia, ja Seppälän mieleen juolahti ehdottaa, että foorumille pyydettäisiin vierailijaksi Soynican Etvo-vapaaehtoista.

Janett Castillo innostui ideasta siinä määrin, että lähetti kutsun Soynicalle. Managuassakin ajatus sai kannatusta.

Etvo on muutoksen iskunvaimennin

Järjestöjen toimintatavoissa on eronsa, ja Etvo-vapaaehtoisista oli apua: vanhat sotaratsut olisivat kenties taittaneet enemmän peistä käytännön järjestelyistä ja vastuista, mutta kokemuksen taakasta vapaat Etvot olivat neuvottelupöydässä avoimia myös sellaisille ehdotuksille, jotka vaativat toiselta kovempaa työpanosta.

Aivan haasteitta ei kuitenkaan selvitty. Etvo-vapaaehtoisten tavoitteena oli tarjota propagandan sijaan jotakin hauskaa ja mieleenpainuvaa. Movimienton väki olisi pitänyt vanhasta muistista fläppitaulusulkeiset. Kompromissina oli powerpoint-esitys - ja Etvot kiirehtivät jälleen korjaamaan, että tarvittaisiin esitys, joka ei tainnuttaisi väkeä helteessä uneen. Paikan päällä selvisi, että yleensä Castillolla on tapana herättää ihmiset huudattamalla heillä säännöllisin väliajoin iskulauseita. Näin toimittiin tälläkin kertaa, vaikka kukaan ei nukahtanut esityksen aikana.

Tehokkuutta järjestäytymisellä

Foorumin osallistujaluku nousi yli sadan. Lampaanlihan tiristessä lounasgrillissä oli hyvä hetki istahtaa ja parantaa hetki maailmaa. Pyöreän muovipöydän äärellä siemailtiin mehua paikalliseen tapaan pillillä muovipussista ja oltiin yksimielisiä siitä, että foorumi oli onnistunut yhteinen ponnistus, josta jäi kaikille hyvä mieli.

Talouslaman jälkimainingit ovat lyöneet Nicaraguan kansalaisjärjestökenttää kovalla kädellä. Kuppikuntaisen puuhastelun sijaan olisi hyvinkin järkevää verkostoitua, tehdä tiiviimpää yhteistyötä ja harmonisoida useiden eri toimijoiden projekteja.

Myös poliittisiin päättäjiin vaikuttaminen saisi tehoa, jos lobbaus olisi moniäänisempää ja järjestäytyneempää. Todettiin, että juuri tätä tarvittaisiin enemmän - pientä, mutta toimivaa yhdessä hääräämistä, ruohonjuuritason tekoja.

Muovipöydän alla lampaanluuta kaluavat koirat olivat todennäköisesti samaa mieltä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen sairaanhoitaja ja toimitussihteeri, joka työskentelee tällä hetkellä Etvo-vapaaehtoisena Soynican Managuan-toimipisteessä.