Voimaannuttavia koruja Perusta
Kotiapulaisten käsityöpaja toimii seksuaaliterveyshankkeen osarahoittajana.
Naiset opettavat toisilleen käsityöperinteitä maan eri kolkista. Kuvassa harjoitellaan makrame-solmintaa. (Kuva: Satu Keltanen)
Sunnuntaisin La Casa de Panchitan käytävät kuhisevat ihmisiä. Lähes kaikki vierailijat ovat kotiapulaisia, naisia tai lapsia, jotka alkuperänsä ja työnsä vuoksi ovat usein nitistettynä perulaisen yhteiskunnan marginaaliin niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.
Avoimien ovien päivinä Panchitan talossa ovat pääosassa kuitenkin juuri nämä naiset iloineen ja suruineen.
Osalla vierailun syyt ovat puhtaasti ammatillisia lisäkoulutuksen, lakimiehen palveluiden, psykologin tuen tai työnvälityksen suhteen, mutta suurin osa kotiapulaisista tulee säännöllisesti viettämään sunnuntaita tarjolla olevien ilmaisien aktiviteettien sekä vapaamuotoisen yhdessä oleskelun pariin.
Talon käytäviä vaeltaessaan voi törmätä kitarakurssiin, kirjastossa opiskeleviin koululaisiin, karaokeen, tanssiryhmään, teatteriopintoihin, askarteleviin lapsiin tai atk-luokkaan.
Lounasaikaan käytävillä tuoksuu ruoka, lapset pelaavat pelejä ja joku houkuttelee ihmisiä osallistumaan jalkapallo-otteluun.
Vanhan talon sydämessä, kaikesta hulinasta hieman syrjässä on kaakelein päällystetty patio, jonka pöytien ääressä pidetään käsityöpajaa. Aamupäivä omistetaan erilaisille korutekniikoille ja iltapäivisin patiolla kilisevät neulepuikot.
Osa kotiapulaisista istahtaa pöydän ääreen vain hetkeksi. Toiset tulevat viettämään patiolle suurimman osan päivästä. Kun uudet tulokkaat vielä opettelevat erilaisia tekniikoita, kokeneemmat tekevät koruja ja käsitöitä itselleen tai myyntiin.
Tämä näennäisen leppoisa ja epämuodollinen sunnuntaituokio on kehittynyt parin vuoden sisällä osallistujiaan voimaannuttavaksi toiminnaksi: käsityöpaja antaa paitsi onnistumisen elämyksiä, myös kaivattuja lisäansioita monelle kotiapulaiselle.
Samalla työpaja välillisesti osallistuu Liman valtiollisissa iltakouluissa Suomen avustuksella toteutettavaan seksuaaliterveyden kasvatushankkeen rahoitukseen. Kuinka tämänkaltainen yhtälö toimii käytännössä?
Identiteettejä vahvistamassa
Yksi Casa de Panchitan tavoitteista on vahvistaa kotiapulaisten itsetuntoa ja identiteettiä, sekä lisätä arvostusta eri alueiden kulttuureita kohtaan kaupungissa, joka on surullisen kuuluisa varsinkin alkuperäiskansojen edustajiin kohdistuvasta rasismista.
"Kotiapulaiset ovat yleensä kotoisin maaseudun kylistä, vuoristosta tai viidakosta. Limassa näiden alueiden kulttuuriperintöä ei juurikaan arvosteta, ja monen kotona oppimat taidot jäävät suurkaupungissa pian unholaan.", toteaa turkulainen Merita Jokela.
Jokela työskenteli La Casa de Panchitassa vapaaehtoisena vuonna 2008. Matkustellessaan Perussa hän innostui alueiden rikkaista käsityöperinteistä. Itsekin käsitöitä harrastaneena Jokela alkoi jututtamaan töissä kotiapulaisia heidän kädentaidoistaan.
Yhteinen sävel löytyi, ja pian rinki käsityöharrastajia kokoontui aulan sohville lankakerien ja puikkojen kanssa joka sunnuntai. Vähitellen innostuneita tuli mukaan lisää.
"Kotiapulaiset alkoivat pian opettaa toisiaan, sillä he hallitsivat tietenkin parhaiten paikalliset perinteet. Lopulta istuimme sohvalla kaikki sunnuntait. Jutustelimme omista käsityökokemuksista ja vähän muustakin: töistä, perheestä, kotipaikasta ja miehistä. Naurua ainakin riitti!", toteaa Suomeen jo aikaa sitten palannut Jokela hieman kaihoisasti.
Talven taituttua kuumaksi kesäksi jäivät villakutimet vähemmälle, ja ryhmä siirtyi suuren suosion saaneen korutyöpajan pariin. Lopulta ryhmä järjesti La Casa de Panchitassa menestyksekkäät korumyyjäiset. Tästä sai alkunsa paikallinen, pienimuotoinen korukauppa, ja nykyään vierailijat pystyvät ostamaan työpajan tuotteita myös paikan päältä.
Korukaupasta seksuaaliterveyttä
La Casa de Panchitan toimintakeskusta ylläpitävä Asociación Grupo de Trabajo Redes (AGTR) on vuonna 1989 perustettu perulainen kansalaisjärjestö, jonka tehtävä on puolustaa iän, sukupuolen, syntyperän, kielen tai kulttuurin perusteella marginalisoitujen, tai syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten oikeuksia. Yhdistys keskittyy erityisesti kotiapulaisten oikeuksien puolustamiseen.
AGTR on tehnyt yhteistyötä Naisasialiitto Unionin yhteydessä toimivan Naisten kehitysapuryhmän kanssa jo 80-luvulta lähtien.
Vuodesta 2007 ryhmä on toteuttanut AGTR:n kanssa Liman valtiollisissa iltakouluissa nuorten seksuaaliterveyskasvatushanketta osallistavan teatterimetodin avulla. Hanke sai syksyllä Suomen ulkoministeriöstä uuden kolmivuotisen rahoituksen kaudelle 2010-2012.
Puhtaasti vapaaehtoisvoimin toimiva Naisten kehitysapuryhmä on koonnut hankkeen budjettiin kuuluvaa omarahoitusosuutta paitsi yritysten ja yksityishenkilöiden lahjoituksilla, myös perulaisten tuotteiden myynnillä muun muassa Maailma kylässä -festivaalilla ja Naisten Joulumessuilla Helsingissä.
Käsityöpajatoiminnan käynnistyttyä tuotteita ei tarvinnut pelkästään ostaa perulaisilta markkinoilta, vaan nyt osa tuotteista sai aivan oman La Casa de Panchitan ilmeen ja tekijöiden nimet.
"Korutyöpajatoiminta on selkeästi lähentänyt Naisten kehitysavun ja La Casa de Panchitan suhteita: tuotteet ostetaan suoraan tekijöiltä ja myydään Suomessa. Kaikki voitot menevät lyhentämättöminä seksuaaliterveyshankkeen omavastuuosuuden maksamiseen. Win-win -tilanne siis kaikin puolin.", toteaa Jokela.
Suomessa korujen ostajat tietävät korun tekijän nimeä myöten tukevansa suoraan kotiapulaisia. "Olen käyttänyt tekemistäni koruista saamiani rahoja koulutarvikkeiden ja kirjojen ostamiseen.", kertoo toiminnassa jo pitkään mukana ollut 17-vuotias kotiapulainen Iraly, joka käy nyt peruskoulun viimeistä luokkaa.
Myös Suomesta Limaan lähetetään tietoa ja kuvia myyjäisistä sekä ryhmän toiminnasta, jolloin perulaiset naiset näkevät kuinka heidän korujaan kaupataan Pohjolassa. Luonnollisesti he myös tuntevat ansaittua ylpeyttä tietäessään välillisesti osallistuvansa koruillaan AGTR:n seksuaaliterveyshankkeen rahoitukseen.
Carmen Reyes Leonardo on alusta lähtien ollut mukana käsityöpajatoiminnassa. Hän tekee itsekin koruja myyntiin ja nykyisin kantaa yhtenä vapaaehtoisena vetovastuun opetuksesta: "Olen aina nauttinut opettamisesta. Minulle suurin palkinto on siinä, että kotiapulaiset pystyvät hyödyntämään työpajassa oppimiaan taitoja myös omassa elämässään."
